info
stables
the staff
horses
 
activities
races
breeding
to private horses
 
other
index
links
copyrights
 

virtuaalitalli - a sim game stable
© Battlefield 2009
                     


Phoenix - sim-game horse - virtuaalihevonen
esiKTK, ERJ I, YLA2

Phoenix

  virallinen nimi  Phoenix   kasvattaja  Battlefield
  rekisterinumero  VH-00340   omistaja  Battlefield
  rotu, skp, väri  trakehner-ori, ruunikko   painotus  esteratsastus
  syntynyt, ikä  03.09.1999, 10 vuotta   koulu  helppo A
  säkäkorkeus  n. 167 cm   esteet  160 cm
  ikääntymismuoto  reaali   3-vuotias  03.09.2002

Esikantakirjattu vuonna 2006
ERJ IV joulukuussa 2007 (26 + 16 + 20 + 20 + 0 + 0 + 1 = 83 p.)
ERJ I huhtikuun uusinnassa 2009 (28 + 35 + 20 + 20 + 0 + 7 + 15 = 125 p.)
YLA2 tammikuussa 2008 (31 + 28 + 18 + 35 = 112 p.)
YLA2 kesäkuussa 2009 (32 + 32 + 26 + 35 = 125 p.)

© Klosterhof Medingen © Klosterhof Medingen © Klosterhof Medingen © Klosterhof Medingen © Klosterhof Medingen

    disposition

Kymmenvuotias trakehnerori Phoenix on varsin ailahteleva tapaus. Hyvinä päivinään se on kiinnostunut kaiksesta ja kaikista, huonoina se melkein tahtoo hajoittaa tallin. Phoenix tietää olevansa kaunis hevonen ja sen käytös on usein sen mukaista. Phoenix itse ei koskaan uhittele muille, mutta vastaa kyllä jos sille irvistellään. Uusia asioita kohtaan Phoenix on epäilevä ja se on todella hidas oppimaan. Moni hevonen sekä ihminen pitää siitä huolimatta Phoenixista, vaikka se ei heti tallin ulko-oven avauduttua ihmettelemässä kuka talliin tuli.
Harjaamisesta Phoenix nauttii yli kaiken ja muutenkin siitä että sitä hoidetaan. Phoenix on erittäin seikkailuntahtoinen ja on tärkeää, että karsinan ovi suljetaan aina. Phoenix saa helposti paniikin, jos se sidotaan kiinni, joten olisi hyvä muistaa jättää se sitomatta puomiin tai karsinaan harjauksen ja satuloinnin ajaksi. Phoenix kuitenkin aristelee mahaansa ja erityisen paljon korviaan. Huonina päivinä Phoenix on purrut hoitajaansa tämän kosketettua orin korvia varoituksesta huolimatta. Taluttaessa Phoenix osaa olla hankala, mutta kyllä siltä käytöstäkin löytyy. Tammoillehan pitää aina keimailla ja kyllä se ruohotupsukin on taluttajaa tärkeämpi, mitä jos joku muu kerkeää syömään sen ennen Phoenixia? Ori ei ole koskaan järjestänyt suurta kohtausta satuloinnista, mitä se nyt vähän ärsyyntyy satulavyöstä.
Selkään noustessa ori seisoo kiltisti paikallaan ja lähtee liikkeelle vasta käskystä. Phoenix, monen muun hevosen tapan, testaa aina ratsastajansa useamman kerran. Yhteisymmärryksen jälkeen se kyllä suostuu heittämään volttia takaperin jos vain pyydetään. Phoenix on joissain määrin vaikea ratsastettava sillä se ei aina ymmärrä selkeitäkään apuja. Tai sillä kestää hetken ennen kuin se ymmärtää, mitä ratsastaja tahtoo.
Maastossa ori on mahdoton. Sillä tuntuu olevan niin paljon puolustusviettiä, että se pelkää kaikkea mahdollista mitä vaan voi pelätä. Suuret ja äänekkäät autot sekä vesilätäköt isoista kivistä puhumattakaan ovat hirveintä, mitä maailmasta löytyä sen mielestä. Kotiin tullaan hiestä märkinä (sekä hevonen ja ratsastaja) sekä niin kovaa kuin neljällä jalalla nyt sitten pääseekään.
Pehmeistä liikkeistään huolimatta se ei aina jaksa innostua kouluratsastuksesta. Koulutuomareilta on usein tullut palautetta hevosen hätäisistä liikkeistä ja liiasta hermostumisesta. Esteitä Phoenix rakastaa yli kaiken. Se halutessaan selviytyy vaikeammastakin radasta helposti - usein pukkisarjan kera.
Erityisesti estekisoissa Phoenix käyttäytyy varsin mallikkaasti. Vaikka ratsastaja hermoilisi kuinka paljon tahansa, hevonen tarkastelee ympäristöään uteliaasti ja innostuneena hosuu paljon. Satuloinnin kanssa on aina vaikeuksia, kun hevonen steppailee innostuneisuuttaan. Lämmittelyalueella innostuneisuus vaihtuu suuremmanksi osaksi keskittyneisyyteen ja se rupeaa todella halajamaan estekentälle. Suorituksen aikana Phoenix antaa kaikkensa ja tekee parhaansa. Palkintojenjaossa se aavistaa tilanteen ja on niin olevinaan suuri "kunkku". Kunniakieroksella se usein revittelee kunnolla ja pukittelee iloisuudestaan.
Phoenix on maailman ärsyttävin hevonen lastata. Toisinaan se on pelkäävinään kuljetuskoppia - vaikka se on matkustellut elämänsä aikana ties kuinka paljon - ja silloin kun jaksaa se käyttäytyy niin kuin pitäisi. Usein tämän vahvan orin lastaamiseen tarvitaan yksi jos toinenkin ihminen ja ainakin yksi hevonen. Traileriin päästyään se jaksaa olla paikoillaan niin kauan kuin vain pitää.
Kengityksessä se seisoo kiltisti paikallaan, mutta eihän sitä aina jaksa nostaa niitä jalkoja... Eläinlääkärin tarkastuksessa Phoenix on myös kiltisti, vaikka se ei hampaiden raspauksesta niin juuri välitäkään.

    pedigree

Phoenixilla ei ole sukua virtuaalimaailmassa
i. Distalerazer
trak
ii. Gribaldi
trak
iii. Kostolany
iie. Kapstadt
ie. Gondola II
trak
iei. Gvidons
iee. Gloria VI
e. Phoebe
trak
ei. Domspatz
trak
eii. Carasso
eie. Briritta
ee. Wiesenelfe
trak
eei. Wiesenbaum
eee. Elflein

Phoenixin isä Distalerazer, on kaunis saksalainen trakehner-ori. Tämä tempperamenttinen, 170 cm korkea ori on menestynyt kiitettävästi Euroopan estekentillä, mutta on sen ansiolistassa yksi korkea sijoitus amerikkalaisessa arvokisassa. Ori kilpaili enemmän tai vähemmän aktiivisesti ympäri maailmaa 1980 ja 1990-luvuilla ympäri maailmaa eri omistajien kanssa. Ruunikko tähtipää Distalerazer on jättänyt jälkeensä kymmeniä jälkeläisiä, joista harva on yltänyt yhtä korkealle isänsä tavoin. Phoenixin isänisä Gribaldi oli Saksassa syntynyt, ja menestynyt, trakehner-ori. Se menestyi synnyin- ja kotimaassaan Saksassa ihan kiitettävästi, vaikkakin sen menestys tyssäsi Saksan mestaruuskisoissa sattuneeseen onnettomuuteen. Parannuttuuan orilla yritettiin vielä kilpailla, mutta se ei enää saanut yhtään hyvää tulosta. Se myytiin viettämään eläkepäiviään ja ehti sinä aikana saada kymmeniä varsoja ympäri Eurooppaa. Gribaldi kuoli 1980-luvun alkupuolella. Kostolany, Phoenixin isänisänisä, oli kohtalaisesti menestynyt trakehner-ori. Sen menestyksessä ei ole mitään suurta, mainitsemisen arvoista. Saksan mestaruuskisoissa se jäi niinä muutamana kertana tuloslistan keskivaiheille. Kostolany sai vain yhden varsan, Gribaldin, ennen kuin se lopetettiin. Gribaldin emä Kapstadt, Phoenixin isänisänemä, oli hyvin myöskin menestynyt trakehner-tamma Saksan maalta. Muutaman arvokisavoiton lisäksi sijoituksia kertyi yhdessä ja toisessakin luokassa ja lajissa, pääosin kylläkin esteratsastuksessa. Varsoja Kapstadt sai vain kaksi. Phoenixin isänemä Gondola II oli aikansa tähti. Hevosihmiset ympäri Eurooppaa tiesivät tämän sisukkaan ja pienen tamman. Gondola II saavutti kilapilu-urallaan niin monta arvokisojen voittoa, että sen myyntihinta olisi kohonnut moniin satoihin tuhansiin euroihin. Gondola II pysyi kuitenkin koko elämänsä kasvattajallaan Pohjois-Saksassa useista ostotarkoituksista huolimatta. Tamma jätti jälkeensä kourallisen jälkeläisiä, osa menestyi jopa emäänsä paremmin. Gondolan isä, Gvidons eli todella pitkään, jotkut ovat sanoneet sen eläneen yli 40-vuotiaaksi. Gvidons muutti niin monta kertaa elämänsä aikanaa omistajaa, että kukaan ei osaa terkelleen sanoa, monella omistajalla se on elämänsä aikana ollut. Elämänsä viimeisinä vuosina se asui mustalaisella, joka piti hevosta itsellään noin 5 vuotta, ennen kuin tämä (eli hevonen) kuoli. Gondolan emä, Phoenixin isänemänemä Gloria VI eli suuren osan aikaansa juopolla maanviljelijällä. Tämä oli tietämättään ostanut varastetun tamman nk. katukaupustelijalta, ja muutamaa kuukautta myöhemmin tamma varsoi tammavarsan, jolle tämä juoppo mies antoi vailla mielikuvitusta nimen Gondola II, entisen tammansa mukaan. Kuitenkin, Gloria VI starttasi muutamassa kymmenessä estelähdössä ja voitti tai sijoittui niissä yli neljänneksessä. Valitettavasti Gloria kuoli nälkään kotitilallaan 1960-1970-luvulla, tarkaa vuotta ei tiedetä.
   Phoenixin emä Phoebe on myöskin erittäin kaunis ja rauhallinen Suomessa syntynyt tamma. Kesti aikansa, ennen kuin tälle trakehnerille löydettiin se oma laji. Ennen esteratsun uraa Phoebe toimi mukavan aikaa kouluratsuna, mutta kuitenkin ei ollut juurikaan kiinnostunut siitä. Lopulta kokeiltiin esteitä ja tamma alkoi menestyä niissä hyvin. Estertsun uraa ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä Phoeben jalat olivat eri mieltä hyppäämisestä ja hevonen päätettiin jättää ansaitulle eläkkeelle. Elinaikana Phoebe ehti saada vain muutaman varsan, joista Phoenix on menestynyt parhaiten. Domspatz, Phoenixin emänisä oli hulivili ori, jotai ei ihmiset juurikaan kiinnostanut, saatikaan kilpailujuen suuri tohina ja melskaus. Se myytiin monta kertaa elämänsä aikana ja karkasi kerran tapaamaan naapurin tammoja. Se pääsi ulos aitauksestaan kaksi kertaa eikä sitä toisen kerran jälkeen ole nähty. Carasso moraali ei koskaan yltänyt sijoituksille saakka estekilpailuissa. Harjoituksissa se hyppäsi vaikka pilvenpiirtäjän yli, jos vain pyysi, mutta kilpailuissa yksi jos toinenkin puomi putosi toisensa jälkeen alas. Carasso oli kuitenkin ulkonäöltään harvinaisen komea, jonka takia sillä teetettiin vain yksi varsa. Phoenixin emänisänemä Briritta ehti saada satoja sijoituksia enne eläkeikää. Arvokkaimmat sijoitukset olivat olympiakisoissa viides sija sekä useiden peräkkäisten vuosien verralta EM-kultaa. Briritta sai viisi varsaa ennen traagista kuolemaansa tallipalossa. Phoenixin emänemä Wiesenelfe oli poikkeuksellisesti kouluradoilla paremmin menestynyt kuin esteradoilla. Se pääsi kilpailemaan parhaillaan GP-tason-kouluun ja oli myöskin yksi sen ajan kuuluisimmista hevosista. Tammalle ei oltu koskaan kaavailtu varsoja sen vanhemmiten esiintulevien jalkavaivojen takia. Toisin kuitenkin kävi ja Phoebe syntyi 1980-luvulla. Poikkeuksellisen suuri trakehner-ori Wiesenbaum (183 cm) oli huonosti menestynyt kouluratsu. Esteitä se ei jaksanut raskaan rakenteensa vuoksi hypätä ja koulussa se ei yltänyt kovinkaan pitkälle taipumattomuutensa vuoksi. Työhevosen kokoinen Wiesenbaum ei sanonut kenellekään mitään, jos mentiin ulos sen syrjäisestä kotikylästä, jossa se toimi enemmänkin lempeän luonteensa takia kylän lasten ratsuna ja nk. pullaponina. Elflein, Phoenixin emänemänemä, oli B-luokan koulu- sekä estetähti. Se menestyi kummassakin lajissa erinomaisesti, mutta ehti kisata vain muutaman vuoden. Se myytiin pian varsan vieroituksen jälkeen Sao Tomeen ja Principeen pienen kylän hevoseksi, kun siltä hiipui innostus kilpailemiseen. Elflein eli kuuleman mukaan poikkeuksellisen pitkään, 37-vuotiaaksi.

    offspring

01. fwb-t. Dion Celindé (s. 19.07.2007), e. Inspiration, om. Adela
02. trak-o. Siero's Escapade (s. 13.01.2008), e. Elegance GER, om. IceFox
03. trak-t. Czamer CHI (s. 12.03.2008), e. Chilla's Of The Wind, om. Coren
04. trak-t. Phlox DM (s. 25.03.2008), e. Idler Plop, om. Miukku
05. fwb-t. Juksulan Attaroa (s. 12.08.2008), e. Marcella, om. taffel
06. ewb-o. Referents (s. 05.02.2009), e. Kalifornia, om. Battlefield

    races

Vain sijoitukset (82 kpl), lähtöjä vuosina 2006-2009 n. 310 kpl

26.02.2006 - ERJ - KaPoRa - 70 cm - 01/16
17.04.2006 - ERJ - Yksityistalli Eówyn - 90-110 cm - 02/14
26.04.2006 - ERJ - Riimulan Ratsutalli & RR - 70-80 cm - 05/30
27.04.2006 - ERJ - Gwendown Sporthorses - 80 cm - 02/40
29.04.2006 - ERJ - Kipsun talli - 130-140 cm - 01/30
24.04.2007 - ERJ - Kilpatalli Anion - 150 cm - 04/35
29.04.2007 - ERJ - dew - 100-110 cm - 07/119
16.11.2007 - ERJ - Desagrado - 120-150 cm - 01/30
16.12.2007 - ERJ - Whitebrook - 90-100 cm - 02/50
18.12.2007 - ERJ - SuurHeppatalli Tuuliharja - 110 cm - 03/50
01.01.2008 - ERJ - KT Intermediaire - 80-90 cm - 02/33
04.01.2008 - ERJ - Emdeller - 120 cm - 03/30
04.01.2008 - ERJ - Pandera - 110 cm - 05/50
04.01.2008 - ERJ - Pandera - 130 cm - 46/50
05.01.2008 - ERJ - Jeyek Welsh - 140 cm - 01/25
05.01.2008 - ERJ - Jeyek Welsh - 150 cm - 05/25
06.01.2008 - ERJ - Hildegard - 160 cm - 04/40
08.01.2008 - ERJ - Talli Uneton - 100 cm - 03/45
09.01.2008 - ERJ - Grant Sport Horses - 120 cm - 07/50
10.01.2008 - ERJ - KaKaRa - 110-120 cm - 03/33
11.01.2008 - ERJ - Hösten '52 - 120-130 cm - 06/85
11.01.2008 - ERJ - Kincaid Farm - 100 cm - 04/82
12.01.2008 - ERJ - Polkamo Trakehners - 130 cm - 02/40
12.01.2008 - ERJ - Kensington - 140 cm - 06/50
12.01.2008 - ERJ - Mitjan Virtuaalihevoset - 90 cm - 09/115
13.01.2008 - ERJ - Castle - 100 cm - 05/60
13.01.2008 - ERJ - Virnia - 80 cm - 03/30
14.01.2008 - ERJ - Syrjäseutu - 120 cm - 03/111
14.01.2008 - ERJ - Carmen Hanoverians - 80 cm - 03/40
15.01.2008 - ERJ - Midgårds - 90 cm - 03/40
15.01.2008 - ERJ - Fellmoore - 100 cm - 01/20
17.01.2008 - ERJ - Midgårds - 80 cm - 06/40
17.01.2008 - ERJ - Midgårds - 90 cm - 04/40
17.01.2008 - ERJ - Hösten '52 - 80-90 cm - 03/87
17.01.2008 - ERJ - Hösten '52 - 100-110 cm - 04/96
19.01.2008 - ERJ - Cosgrove - 100 cm - 06/51
19.01.2008 - ERJ - Kadotettu - 90 cm - 02/115
20.01.2008 - ERJ - Ciawor Stables - 70-80 cm - 02/125
20.01.2008 - ERJ - Vienna - 90 cm - 04/35
20.01.2008 - ERJ - De Duivel - 100 cm - 06/75
25.01.2008 - ERJ - Yorkshire - 55-65 cm - 06/75
25.01.2008 - ERJ - Yorkshire - 70-80 cm - 05/78
28.01.2008 - ERJ - Kiaisas - 90-100 cm - 01/287
01.02.2008 - ERJ - Haipakka - 70 cm - 04/50
05.07.2008 - ERJ - Southern E Arabs - 110 cm - 01/67
08.07.2008 - ERJ - CeRi - 110 cm - 06/119
08.07.2008 - ERJ - CeRi - 90 cm - 04/141
08.07.2008 - ERJ - CeRi - 70 cm - 06/132
22.07.2008 - ERJ - Heinämäki - 90 cm - 06/127
28.08.2008 - ERJ - Divine Angel - 160 cm - 03/49
29.08.2008 - ERJ - Rightly Warmbloods - 140 cm - 06/37
29.08.2008 - ERJ - Kensington - 160 cm - 04/35
30.08.2008 - ERJ - Pehmoponi - 110-120 cm - 03/15
14.09.2008 - ERJ - CeRi - 110-120 cm - 01/55
10.11.2008 - ERJ - Jerry - 100 cm - 04/73
12.11.2008 - ERJ - Jerry - 100 cm - 01/73
21.11.2008 - ERJ - Unafraid - 150 cm - 02/36
11.12.2008 - ERJ - Door Away - 140 cm - 06/40
14.01.2009 - ERJ - Zurück - 150 cm - 03/43
14.01.2009 - ERJ - Cheval Delamer - 150 cm - 03/50
17.01.2009 - ERJ - Jefton Ponies - 120 cm - 02/60
17.01.2009 - ERJ - Kartano Blijvend - 150 cm - 04/23
19.01.2009 - ERJ - Jefton Ponies - 120 cm - 05/60
19.01.2009 - ERJ - Saveria - 140 cm - 02/60
21.01.2009 - ERJ - Amable - 90 cm - 06/50
26.01.2009 - ERJ - Hunajainen - 140 cm - 05/37
27.01.2009 - ERJ - Saveria - 140 cm - 04/60
03.01.2009 - ERJ - Saveria - 120 cm - 05/30
04.02.2009 - ERJ - Saveria - 120 cm - 01/30
06.01.2009 - ERJ - Saveria - 130 cm - 04/30
03.02.2009 - ERJ - CeRi - 130-140 cm - 02/50
04.02.2009 - ERJ - CeRi - 130-140 cm - 07/50
07.02.2009 - ERJ - Granehill Warmbloods - 140-160 cm - 02/20
08.02.2009 - ERJ - Granehill Warmbloods - 140-160 cm - 01/24 Jumper Master
08.02.2009 - ERJ - CeRi - 130-140 cm - 03/50
09.02.2009 - ERJ - CeRi - 130-140 cm - 07/50
12.02.2009 - ERJ - CeRi - 130-140 cm - 06/50
16.02.2009 - ERJ - Viehättävä - 120 cm - 06/68
28.03.2009 - ERJ - Forest - 140 cm - 04/27
31.03.2009 - ERJ - Riitasointu - 150 cm - 03/35
09.04.2009 - ERJ - Brotherhood of the Hand - 160 cm - 01/35
18.04.2009 - ERJ - Kuninkoja - 150 cm - 01/21
14.05.2009 - ERJ - Ruutuässä - 160 cm - 02/22
24.06.2009 - ERJ - Wincare - 160 cm - 03/30

    diary

29.04.2009
Tänään on meille varattu aika Yorkin hevosklinikalle jälkitarkastusta varten. Aikaisin aamulla ennen aamuruokia meidän oli lähdettävä ajamaa, sillä muuten ei tarkistuksestä tulisi mitään. Ori oli äkäinen koko matkan ja potki trailerin seiniä osoittaakseen mieltään ruoatonta aamua vastaan. Perille päästyä sain todellakin varoa sen hampaita, eikä käsittely yksinkertaisesti ollut mahdollista ilman rauhoittavaa. No, toisaalta kuka ei olisi äkäinen jos on 10 päivän ajan syönyt puolet vähemmän mitä aikaisemmin. Eläinlääkäri antoi Phoenixille terveet paperit ja veimme sen eräälle klinikan karsinoista odottamaan rauhoittavan vaikutuksen lakkaamista. Odotellessani mittasin sille rehut valmiiksi ja käväisin nopeasti Yorkissa ostamassa Phoenixin satulaan uudet jalustinhihnat ja orille nahkaisen riimun, kangasversio on järsitty räjähtämispisteeseen. Rauhoittavien vaikutuksen lakatessa annoin orille kipon kauroja karsinaan ja ajoin auton lähemmäksi. Orin vielä mutustellessa kaurojaan, kävin toimistossa maksamassa laskun. Kotia kohti pääsimme pian, eikä Phoenixkaan enää äkäillyt yhtä paljon kuin tullessa.
Loppupäivä meni muita hevosia hoidellessa, Phoenix tosin pääsi ensimmäistä kertaa yöksikin laitumelle. Hevonen terve, kaikki hyvin.

27.04.2009
Ori sai tänään kunnon hemmottelupäivän: tilasin sille illaksi hierojan. Jätin ratsastuksen suosiolla väliin ja lähdin maastoon kävelemään. Ori on hyvin pääsemässä eroon pienestä maastopelostaan, sillä se ei ole enää kireä kuin viulun kieli metsikössä. Kiertelimmekin tänään suosiolla pitkin nummia. Naapurin isäntä oli samaan aikaan ajamassa lammaslaumaansa kotiin, kun satuimme hänen mailleen. Mukava mies tuo Harry, hän vilkutti meille iloisesti ja pyysi minua kahville; vaimonsa oli kuulemma tehnyt juuri suklaakakun. Miten suklaa-addikti voi sellasesta kutsusta kieltäytyä? No, menimme Harryn kanssa samaa matkaa tilalle ja pästin Phoenixin heidän isoon tarhaansa yhdessä nautalauman ja Harryn vanhan shireruuna Seniorin kanssa. Hevoset tulivat hyvin toimeen, onhan Senior usein meidän hevosiemme kanssa samalla laitumella aina keväisin ja osan kesästäkin.
Aikaa Harrylla vierähti peräti kaksi tunti ja Phoenixkin oli lopulta sitä mieltä, että oli jo aika mennä kotiin syömään. Se odotteli kärsimättömästi aidan luona ja kävelikin normaalia reippaammin kotiin. Pihalle päästyämme se lähes ravasi talliin ja sain käyttää kaiken haban mitä itseltäni löytyi. Ori vietti loppupäivän tarhassa, mutta illalla hain sen sisälle, kun Victoria (hevoshierojamme) saapui.

25.04.2009
Ensimmäin ratsastuskerta sitten vatsahaavan. Ori on jo palautunut normaaliksi itsekseen, syö normaalisti ja kiskoo taluttajaansa minne ikinä tahtookin. Harjatessa se mussutti heinää, eikä juuri jaksanut välittää mitä teen. Satuloidessa se kuitenkin ajatteli, ettei päästä minua helpolla ja lähti pyörimään karsinassaan. No, ei se kauaa enää jaksanut temppuilla, kun sain satulan sen selkään. Suitsetkin menivät hyvin päälle ja ei kun ratsaille! Esteet olin aiemmin korjannut pois, jotta ori ei intoilisi liikaa. Alkuravien aikana ori tunti heräilevän ja herkistyvän avuille. Se meni kauniisti muodossa, mutta jostain syystä laukannostossa nousi aina väärä. Tulin hetkeksi pois satulasta ja kokeilin liinassa laukkaa. Muutaman yrityksen jälkeen kaikki pelasi ja pääsin taas takaisin satulaan. Pohkeenväistöt ja parit avotaivutukset sujuivat kuin vettä vain. Lopputreenien aikana Phoenix oli selvästi piristynyt ja sopivasti hikinenkin. Oli treeni ilmeisesti tullut pitkästä aikaa tarpeeseen.

21.04.2009
Phoenix on parantunut loistavasti vatsahaavastaan. Tänään uskalsimme kokeilla jo liikuntaakin, kun ori pääsi puoleksi tunniksi kävelykoneeseen. Tallilla on viime aikoina ollut todella hiljaista, kun kaikki hevoset ovat olleet yötkin laitumella. Phoenix näyttää viihtyvän hyvin yksikseenkin. Kaikki stressitekijät on pyritty minimoimaan yleistallin puolelta, ja kesälaitumille lähtöä siirretty. En tahdo enää ottaa riskejä sen suhteen, että Phoenix sairastuisi uudelleen. Kävimme illalla pohjoistarhoilla kokeilemassa miltä pari haukkasua tuoretta ruohoa maistuu, eikä Phoenix tällä kertaa saanut hepulia nähdessään laitumet. Ehkä se on itsekin ymmärtänyt hieman rauhoittua, kuka tietää. Lauantaina ajattelin kokeilla ratsastusta koulun muodossa.

19.04.2009
Jännä, miten nopeasti hevonen voi muuttua. Tänään aamulla tuli lento takaisin Englantiin ja kotiin päästyämme Phoenix oli todella apaattinen. Se ei syönyt, roikotti päätään vain ja tökötti karsinansa nurkassa. Edes tarhaus ei sitä piristänyt ja iltapäivään mennessä olin huolesta kaksin kerroin. Eläinlääkäri ei ollut varma, missä vika piilee. Hän kuitenkin epäili vatsahaavaa ja suositteli orin viemistä Yorkiin klinikalle.
Klinikalla vatsahaava-diagnoosi vahvistettiin ja operoitiin. Ori pääsi takaisin kotiin illalla; saavuimme kotipihalle noin klo. 23.45 aikoihin. Tein itselleni kenttävuoteen Phoenixin karsinan eteen ja valvoin suuren osan yöstä, että se varmasti söisi klinikalta saamansa lääkkeen. Ruokaa sai kuulema antaa vasta kuuden tunnin päästä, eli normaaliin ruokinta-aikaan. Phoenix-parka, mitä olenkaan sille mennyt tekemään. Tosiaankin, nyt on aika rauhoittua!

18.04.2009
Huh, tästä päivästä jos selviää niin Phoenixin kisaputki on alkukeväältä ohi. Suomessa on tänään klo 13.30 alkaen vaativimpien luokkien kisat eräällä uudemmalla tallilla. En ole pitkään aikaan estehevosten kanssa käynyt Suomessa, joten päätinpä ilmoittautua Kuninkojan kilpailuihin. Jo aamusta alkaen minulla oli tutina, että Phoenix tulee tänään pärjäämään. Olimme lentäneet tallille jo viiden aikaan aamulla. Onneksi tallissa oli runsaasti tilaa kauempaa tuleville hevosillekin, sillä muuten tämä ei olisi ollut mahdollista. Phoenix oli lämmittelyssä aika ärsyttävä, sillä sain todellakin ratsastaa sitä, ettei se olisi nukahtanut keskelle verryttelykenttää. Hyppäämäänkin pääsimme vain kerran, koska starttasimme aika alkupäässä ja minä olin harjannut oria hieman liian pitkään. Verryttelyssä tuo aamuinen voitonkutina hävisi siis kokonaan, mutta radalle päästyään ori piristyi valtavasti. Jos äsken olin saanut sitä pidätellä, sain nyt tehdä kaikkeni, että mopo olisi edes jotenkin pysynyt käsissä! 150 cm korkealla radalla oli monta läheltä piti tilannetta, mutta ihmeen kaupalla saimme toisen nollaradan! Toisen ratsastajan aika oli ollut pari sekuntia huonompi, joten uusintaan ei ryhdytty. Olin melko hämmästynyt, kun saimme sinivalkoisen ruusukkeen. Phoenix puolestaan paistatteli suosiossa ja kunniakierroksella se päästi höyryt kunnolla pihalle - ihan siis niinkin kunnolla että löysin itseni maasta makaamasta!

17.04.2009
Phoenix oli joutunut kunnon rääkin alle viimeisen viikon aikana, joten päätin kokeilla jälleen maastoilua, tosin taluttaen. Ori marssi mukavasti rinnalla tilan rajoille asti, mutta pian sen käytös muutui "normaaliksi". Kaikki pienet puskat olivat yhtä painajaista ja sain orin muutaman kerran jalkojeni päälle kun se huomasi jotain ylitsepääsemättömän pelottavaa tien vieressä. Pakkohan sen on joskus päästä tästä kammosta eroon, eikä siihen näytä tepsivän muukaan kuin pelon kohtaaminen. Riisuin takkini ja peittelin orin silmät takilla ja talutin sen syvälle metsään. Eihän se kovin viisasta ollut, mutta alkaa kyllästyttää järjettömät sätkyt. Tepastelimme hetken pusikossa, Pho oli hieman epäröivä, mutta tuli kiltisti perässä. Onneksi se kuitenkin luottaa minuun. Jatkoimme takaisin tielle päästyämme matkaa kohti naapurin maita. Hän on onneksi antanut meille luvan käyttää tiluksiaan niin paljon kuin sielu sietää. Alueelle kuuluu keskikokoinen, vanha laidun. Päästin Phoenixin hetkeksi juoksemaan laitumelle, omamme kun ovat vielä aitaamatta. Hevonen revitteli hetken aikaa, kunnes lähdimme taas kohti tallia, tällä kerta päätimme kiertää metsän.

13.04.2009
Tänä kauniina pääsiäspäivänä meillä oli hyvää aikaa hypätä muutama este ajatellen tulevaa kevättä. Mennessäni talliin Phoenix makoili karsinansa pohjalla ja nautti ikkunasta loistavan auringonvaloin lämpöä. Oli sääli hätistellä ori ylös karsinastaan, mutta pakko mikä pakko. Ori nuokkui ja melkein nukahti sitä hoitaessa. Ei edes satulointi tai muu saanut siihen eloa, vaan ori itsepintaisesti nuokkui. Talutin sen kentälle; se oli aivan mutavellinen. Ei tälläisellä alustalla uskaltaisi hypätä, joten oli pakko siirtyä maneesiin.
Huikkasin Tomille, että hän voisi rakentaa meille radan, joka loppupeleissä koostui 110 cm korkeasta sianselästä, kahdesta 100 cm korkeasta okserista (sarja) ja 90 cm muurista. Esteet olivat tänään hieman tavallista pienempiä, sillä hevonen tuntui niin mahdottoman uniselta, että olisin varmasti suuremmilla tullut alas. Lämmittelyssä ori piristyi hieman ja sianselkä meni hyvin, sen kanssa ei ollut ongelmia eikä liioin oksereissa. Ensimmäisellä kerralla tosin Phoenix kielsi b-osan, mutta meni toisella kertaa kannustuksien saattelemana puhtaasti yli. Normaalisti ori ei juuri muureja säiky, mutta tällä kertaa pikkuinen muurinalku oli jotain aivan kamalaa, eikä siitä päästy kertaakaan yli. Tiedän, että hevonen vain pelleili, se tahtoi selvästi takaisin nukkumaan. Pyysin Tomia laittamaan esteet takaisin lukkojen taa ja päätin vähän läksyttää oria kunnon koulun väännöllä. Eihän se siitä pitänyt, mutta pitää siitä kunnosta pitää huoltakin, ettei polle pääse vallan läskistymään.

13.03.2009
Tallille raahauduin aamulla vasta kymmenen jälkeen, kerrankin sai nukkua! Phoenix oli tarhailemassa, kun hain sen sisään. Harjasin sen ja vähän venyttelin sitä. Ori ei aluksi lämmennyt ajatukselle, mutta totuttelun jälkeen tyytyi vain luimisteluun. Ilmeisesti uinti oli saanut sen hieman kipeäksi. Sauna on kuulemma toinen Engannissa sijaitseva hevossauna, joten saisimme olla niitä harvoja jotka pääsisivät kokeilemaan tätä. Pakko myöntää, että tuntui hieman hassulta mennä uimapuku päällä pieneen huoneeseen, saunomaan HEVOSEN kanssa. 15 minuuttia riitti, eikä ensimmäisellä kerralla olisikaan ollut kovin fiksua olla kovinkaan kauaa löylyissä, vaikka lämpötila ei ollutkaan kovin suuri. Saunahetken jälkeen venyttelin vielä hevosen lihakset, nyt ori ei saanut niin pahoja sätkyjä kuin aluksi. Iltapäivällä pakkasimme tavaramme ja huristelimme takaisin kotitilalle.

12.03.2009
Perusharjoittelun sijaan kokeilimme tänään jotain uutta. Edellisen viikon lehdessä oli ollut ilmoitus hevosuinnista ja saunasta (!!!) ja minusta tämä kuulosti hauskalta toiminnalta. Meille oli varattu aika kahdeksitoista, hyvin oli siis aikaa ruokintojen välillä. Lastasin Phoenixin ja lähdimme ajamaan kohti Yorkia.
Saavuimme hyvään aikaan perille: meille jäi noin puolisen tuntia aikaa totuttautua hieman ympäristöön. Phoenix ei näyttänyt pelkäävän isoa allasta, vaikka maastosa se hepuloi vedestä todella helposti. Hetken haistelun jälkeen se tepasteli veteen, polski ja leikki hetken. Uiminen kehittää lihaksia eikä rasita niveliä. Ori ui tyytyväisenä vajaan tunnin verran ja pienen kävelykierroksen jälkeen vein sen keskuksen karsinaan hieman lepäämään. Keskuksen virkailija suositteli yöpymistä paikan päällä jos halusimme kokeilla vielä saunaa. Eihän meillä kotiinkaan ole kiire, henkilökuntaa löytyy tarpeeksi hevosia liikuttamaan ja huolehtimaan niistä. Illalla ennen iltaruokia hieroin hieman Phoenixia, ettei sen lihakset olisivat tulleet kovin kipeiksi uudesta liikunnasta.

02.02.2009
Ori on vieläkin kateissa, eipä ole mitään kuulunut. Lähdin Floridan kanssa haravoimaan maastoja ja suunnistin kohti suota. Ei se sinne menisi, se on metsän takana eikä ori uskalla mennä metsän reunaa pidemmälle. Flori tarpoi reippasti pitkin metsäpolkua, aavistaen tilanteen arkuuden. Suolle päästyämme oli aika suuri helpotus, ettei oria näkynyt eikä kylläkään kavioiden painaumia. Hetken kierreltyämme lähimaastoissa lähdimme kohti tilaa. Ehdin monta kertaa rukoilla, että ori löytyisi hyväkuntoisena, pian!
Vielä päivällisenkään jälkeen ei mitään ollut kuulunut, mutta iltaruokinnan aikana eräs vanha kyläläinen soitti, että hevonen on hänen luonaan. Hän oli päivällä ollut ostoksilla, kun oli huomannut läntisessä puistossa laiduntavan hevosen. Se oli napsinut ruohoa oman aikansa ja käynyt aina välillä juomassa suihkulähteessä. Mies oli tehnyt pitkästä kaulaliinastaan sille hätäriimun ja taluttanut sen kotiinsa. Lähdin pikapikaa trailerin kanssa ajamaan kohti meihen tilaa. Soitin matkalla eläinlääkärille, jotta hän pääsisi tarkistamaan hevosen. Helpotuksekseni kaikki oli kunnossa, mitä nyt pari pintanaarmua oli sen kyljissä. Tämän kanssa pitäisi keksiä jotain, ettei se sätkyillessään tekisi samaa temppua enää uudemman kerran...

01.02.2009
Phoenix on ollut viime päivinä todella rasittava. Se ei ole toiminut ratsastaessa ollenkaan, valmentajaani lainaten se on ollut kuin paikoilleen jähmettynt purukumi. Tänään iltapäivällä oli viimeinen pisara sen temppuilua, kun ori kapinoi nuorta hevosenhoitajaharjoittelijaamme vastaan, kun tämä haki Phoenixia tarhasta. Pho riuhtoi niin, että liian löysälle jäänyt riimu putosi sen päästä ja ori pääsi karkuun. Se lähti kiitoravilla ulos tilalta, kohti isoa valtatietä. Esteratsu sai aikaan varsnaisen hysterian, sillä ori oli jotenkin mystisesti päässyt katoamaan, vaikka pari metriä sitten oli maassa ollut tuoreita kavionjälkiä! Soitimme polisiinkin paikalle, jotta he voisivat asettaa tielle normaalia pienemmät nopeusrajoitukset. Näin pienessä kylässä on se hyvä puoli, että etsintäpartio saatiin nopeasti kokoon ja kaikki ymmärsivät asian vakavuuden. Kymmenien tuhansien eurojen kisaratsu juoksentelemassa vauhkona pitkin maita ja mantuja sekä pisteenä iin päälle vielä vitsaus nimeltä hevosvarkaat. Jokaisesta maaseudusta löytyy varmasti kiero henkilö, joka voisi myydä kalliin hevosen ja täten kaikki olisi menetetty. Iltaan mennessä ei Phoenixista ollut mitään kuulunut ja etsintöjä jatketaan huomenna heti kuin mahdollista.

22.12.2008
Tänään hevosilla oli joulun kunniaksi vapaapäivä, mutta siitä huolimatta hain tylsistyneen Phoenixin karsinastaan ja runttasin sille varusteet selkään. Ei - tänään emme harjoittele lähestymisiä tai takaosakäännöksiä vaan lähdemme piiiitkälle maastolenkille. Niistä on sitäpaitsi aina mukavampi kirjoittaa kuin tylsistä harjoitteluista. Valinnanvaraa tallilla onneksi on maastopolkujen suhteen. Tänään päätimme kuitenkin lähteä kohti kylää.
Lumi narskui kauniisti Phoenixin kavioiden alla kun se tarpoi innoissaan hangessa. Lumi oli kauniisti käärinyt kaikki puut ja pensaat valkeaan verhoonsa. Matka kylälle taittui nopeammin kuin kuvittelin - tai sitten aika vain yksinkertaisesti mateli hitaasti sen ajan kun ratsastin (normaalisti kylän laidalle menee n. 30 min, nyt vain puolet siitä). Monet iloiset kasvot tervehtivät meitä kun lähestyimme vanhaa hautausmaata. Eräs pikkutyttö ihastui Phoenixiin niin kovasti, että minun piti päästää hänet istuskelemaan oriin selkään hetkeksi. Ei ollut lapsen riemulla sen jälkeen rajoja! Vanhemmat varmasti kiittävät minua mielessään kun tyttö rupeaa nyt kinuamaan omaa ponia...
Kiertelimme aikamme vielä lähimaastossa, kunnes palasimme illan myötä talliin. Phoenix oli silminnähden rentoutunut ja se liikuskeli omissa maailmoissaan. Olin hieman ihmeissäni, sillä yleensä se on aivan mahdoton maastoillessa. Jospa sekin jo haaveilee jouluaatosta ja käyttäytyy näin kiltisti?

05.10.2008
Ihana hevonen, kiitos kun olet sentin paksuisen mutakerroksen peittämä. Huoh, olisitpa nähnyt sen ilmeen, kun hain se aamulla tarhasta. "Sori, mutta mulla ainakin oli kivaa", se varmaankin ajatteli. No, eihän minulla mennyt kuin puolisen tuntia pelkkään harjaukseen. Nyt, kuten aina ennenkin, piti aina välillä herätellä oria, niin paljon se nautti harjauksesta! Satula ja suitset meivät nopeasti jalkaan, mutta suojien kanssa oli hieman ongelmaa. Sillä oli kertynyt hieman tavallista enemmän nestettä jalkoihin, joten herkkähipiänä Phoenix myös ilmoitti siitä erittäin nopeasti.
Olin aikaisemmin rakentanut kentälle kaksi okserisarjaa ja korjaillut vähän vesiestettä. Lämmittely sujui onneksi ilman vikurointia (menimme vähän pohkeenväistöä ja laukanvaihtoja, sekä temmonvaihteluita). Esteet olivat vain 50 cm korkeita, mutta ilmeisesti Phoenixin milestä ne piti ylittää silti valtavalla kaarella. Ori kuumeni yllättäen heti kolmen esteen jälkeen, ja meidän piti lähteä vähän maastoon päästelemään ylimääräisiä paukkuja pois. Ei tästä tunnista kyllä sittenkään tullut mitään, tyydyimme menemään vielä muutaman uudelleen hypätyn esteen jälkeen maastoon (mikä tätä oria tänään vaivaa, se ei pelännyt mitään!). Kävelimme Whitbyn kylälle asti ja kävimme katselemassa syksyistä merta. Nousin alas satulasta ja otin Phoenixin suojat pois. Kävimme kahlailemassa rannalla ja kokeilimme vähän raviakin. Pian jouduimme kuitenkin lähtemään pois, sillä huomasin muutaman ihmisen kävelevän kauempana. Tällä rannallahan ei periaatteessa saisi ratsastaa, mutta jääkööt se nyt meidän väliseksi asiaksi. Kotimatka meni epätavallisen normaalisti, Phoenix ei edes katsellut sitä tien risteyksessä olevaa isoa kiveä, mikä nyt on maailman pelottavin asia. Riisuttuani hevosen varusteet vein sen sateen kastelemaan tarhaan, jossa se heti aluksi piehtaroi. No kiva, onneksi ei ole enää minun vuoroni illalla ottaa hevosia sisään!

Pyysin muuten eläinlääkäriä katsomaan Phoenixin jalat, sillä ne vähän kuumottivat kun tulimme tallille. Ja muutenkin, se käyttäytyi tosi oudosti maastossa...
Tomi Kraft